Kuumotusta kursseista

Koulu alkoi kankeasti. Ensinnäkin minut oli laitettu multimedia opiskelijoiden ryhmään, joten missasin kaiken graafikko-opiskelijoille tarkoitetun infon. Päästyäni oikeaan ryhmään jouduin järjestelemään lukujärjestykseni uusiksi, sillä olin valinnut kursseja sekä 2. että 3.vuodelta. Lisäksi koordinaattorini ei ollut varma, että voiko kahta vapaavalintaista kurssia ottaa. Lukujärjestyksen tekeminen uudelleen vei kolme päivää, koska joka käänteessä piti olla yhteydessä Erasmus-koordinaattoriin ja kurssien opettajien kanssa. Nyt se on vihdoinkin valmis! 

(Tosin vielä pitäisi muistaa käydä tekemässä muutokset Learning Agreementtiin).

Ja nyt tämän kirjoituksen otsikkoon. Kursseista eniten kuumottavat Branding ja Illustration for Design. Branding lähinnä sen takia, että se on yksi haastavimmista kursseista. Mutta elämässähän pitää olla haastetta?

Kuvituskurssin ensimmäisellä tunnilla opettajamme kävi läpi opiskelijoiden luonnoskirjoja ja vanhoja töitä. Opettaja tuli siihen lopputulokseen, että kaikista opiskelijoista ainoastaan yksi osaa piirtää. Lisäksi kurssin työtahti ja vaatimukset ovat korkealla. Jokaista lukukauden viikkoa kohden on piirrettävä yksi A4-kuvitus eli yhteensä kymmenen kuvitusta. Kaikkien töiden on oltava toteutettu samalla tekniikalla ja tyylillä. Jos jälki ei miellytä opettajaa, kuvitus on tehtävä uudestaan. Lohdutuksen sanana opettaja kuitenkin totesi, että suurin osa opiskelijoista kehittyy huimasta ko. kurssin aikana.

Onneksi Photographic Visualisation on kuulemma hyvin rento kurssi ja Corporate Identity vaikuttaa helpohkolta. Corporate Id. kurssin eräs tehtävänanto on myös varsin mielenkiintoinen: suunittele visuaalinen ilme burleski clubille tai homobaarille. Visual Culture and Society koostuu pelkästään luennoista ja jakson lopussa kirjoitettavasta esseestä.

CIT:n kurssien lisäksi osallistun Tutkielman tekeminen ja dokumentointi verkkokurssille, joka pohjustaa seminaarityötä. Noh ei ainakaan tekeminen lopu kesken.

Yodelei? Yoghurt? Youghal!

© Google Maps

Lauantaina oli vaihto-opiskelijoiden retki Youghalanin rannikkokylään, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Corkista. Matkalla ei todellakaan jäänyt epäselväksi mistä Irlannin lempinimi (Emerald Island) johtuu. Kaikkialla näkyi peltoja, vehreitä kukkuloita ja vielä hieman lisää peltoja.

Aamu kului pienessä zombie-olotilassa pitkin kylää kävellessä. Syynä vähäiseksi jääneille unille oli edellisenä yönä huoneeni alapuolella olevassa baarissa järjestetyt bileet. Sää oli kuitenkin hieno ja rannalla oli mukava istuskella merta ihailemassa. 

Näkymä kaupunginmuurilta.

Sunnuntaina vuorossa oli puolestaan kävelykierros Corkin keskustassa. Oppaanamme toimi muutama opiskelija CIT International Students Societysta, mutta en kuullut puoliakaan heidäin puheistaan. (Käsittääkseni opastus oli suurilta osin luokkaa "Tässä on joku historiallinen paikka, mutta nyt siinä on pubi). Keskityin siis tutustumaan muihin Erasmus-opiskelijoihin.

 Päivän päätteeksi menimme istumaan iltaa pieneen pubiin, jossa ajauduin istumaan espanjalaisten opiskelijoiden pöytään. Hämmennyin hieman espanjalaisten huonosta englannintaidosta, mutta puutteellisen sanavaraston he korjasivat usein käsielein. Lisäksi tutustuin kanadalaiseen Emilyyn, joka vahvisti että kanadialaiset setelit tuoksuvat oikeasti vaahterasiirapille.

Näin tehokkaan ryhmäyttämisviikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa lukuvuosi. Alkava viikko on tosin vielä varsin kevyt, koska lukujärjestyksiä kootaan vielä alkuviikosta.

Emilyn matkaseuralainen.

Koirat olivat myös tervetulleita pubiin.

Katutaidetta ja luontoa

Cork on pieni kaupunki, joten olen oppinut tuntemaan lähinaapuruston ja keskustan varsin hyvin muutamassa päivässä. Lisäksi kulkeminen bussilla on helppoa ja hieman edullisempaa kuin Suomessa. Kaupungin sisäinen kertalippu on noin kaksi euroa. 

Olen tosin kulkenut enimmäkseen jalkaisin, sillä opin niin nopeammin suunnistamaan paikasta toiseen. Edenhallista lähimpään ostoskeskukseen kestää noin 30 minuuttia ja keskustaan puolestaan vajaa tunti. Lisäksi ruuhka-aikaan kävely tuntuu bussia nopeammalta vaihtoehdolta. 

Pyhän Finn Barrenkatedraali on hyvä maamerkki.

Eksyin kyllä ensimmäisellä kerralla keskustan kävellessäni niin, että olin tehnyt parin kilometrin ylimääräisen lenkin. Noh liikunta on aina hyväksi. Sain paikalliselta mummolta hyvän vinkin, että jos eksyn matkalla keskustaan niin suunnista kohti Pyhän Finn Barren katedraalia.

Pääkatu.

Omnomnom

Leejoki

Corkin keskusta on hyvin tiivis, ehkä hieman vanhahtava, mutta hyvin tunnelmallinen pienine liikkeineen ja kapeine sivukatuineen,  Keskustaa halkoo Leejoki, joten siltojakin löytyy kaupungista paljon. Enimmäkseen olen kuljeskellut eteläisellä puolella, jossa suurin osa kaupoista ja kahviloista sijaitsevat. Joen toisella puolella olen käynyt vain napsimassa kuvia hienosta katutaiteesta.

Edenhall sijaitsee aivan kaupungin laitamilla noin viisi kilometriä keskustasta, joten lähistöltä löytyy todella hyviä lenkkeilyreittejä. Lenkkyreitin varrella voi myös bongata lehmiä ja lampaita, jotka eivät ole todella kuvauksellisia vaan käyskentelivät mieluiten pensaiden takana.

Asuntolan takaa lähtevä kävelytie.

Kauppamatkani varrella, jos haluan siis kävellä halvan ruuan perässä 3,5 km lähimpään Lidliin, on vanha hautausmaa. Hautakivet ovat vähän prameempia kuin meilläpäin. En tosin haluaisi kulkea hautuumaan poikki pimeällä.

Samanlainen, ellei jopa pahempi, kuvapläjäys luvassa sunnuntaina, koska pääsen viikonloppuna turisteilemaan pitkin kaupunkia ja Youghalia CIT International Student Societyn kanssa.Turi

Vihdoinkin Irlannissa!

”Odottavan aika on pitkä... Naisilla yhdeksän kuukautta,” totesi konduktööri junan hyydyttä kiskoille. Ja yhdeksän kuukauttahan tämän vaihdonkin valmisteluissa meni. Tosin suurin osa ajasta kului odottaessa hyväksyntää vaihtokouluista.

Saavuin Corkkiin jo tiistaina, mutta blogin päivittämiselle ei ole löytynyt aikaa kaupunkiin ja kämppiksiin tutustumisen lomassa. Mutta tässä lyhyt selostus matkapäivästäni.

Täysikuu oli lähtöyönäni todella upea... Harmi vaan ettei kuvani ole.

Lähdin matkaan Tampereelta Helsinki-Vantaan lentokentälle keskellä yötä kahden tunnin yöunilla. Tämä teki matkustamisesta epämukavaa puolinukuksissa nuokkimista ja lisäksi odottelua oli paljon. Ensiksi kolme tuntia Helsinki-Vantaalla ja seuraavaksi viisi tuntia Heathrown lentokentällä.

Edenhall

Corkissa suuntasin suoraan Edenhall opiskelijaasuntolaan ja sain heti avaimet kouraani. Asunto oli hienoinen pettymys ja huone oli paljon kolkomman oloinen kuin kuvissa. Koko asuntoa peittää kokolattiamatto, mikä ei ehkä ole kaikista käytännöllisin opiskelija-asuntolassa. Huoneeni seinässä on muutama reikä ja likaa, joka ei lähde pois. Lisäksi oven lukko oli rikki, mutta se korjattiin heti kun huomautin asiasta toimiston väelle. Tietenkin graafikkona minun olisi pitänyt arvata, että kuvia on käsitelty jälkikäteen ja ne ovat luultavasti otettu heti asuntolan valmistuttua.

Huoneeni ei tosin ollut pahin vaan kämppikseni huoneen seinissä oli kuivunutta oksennusta. Että silleen...

Onneksi yleiset tilat ovat paremmassa kunnossa ja kämppikseni ovat todella mukavia, joten olkkarissakin uskaltaa norkoilla. Jaan siis asunnon kahden ranskalaisen pojan ja kahden saksalaisen tytön kanssa. 

Huoneeni oveltapäin katsottuna.

Työtilaa on  kiitettävästi.

Pitää kyllä hommata jotain julisteita seinälle, jotta olisi edes vähän kotoisampaa.