What's the craic?

Suuren työmäärän lisäksi CIT tarjoaa paljon vapaa-ajanvietto mahdollisuuksia. Erilaisia urheilujoukkueita ja harrastusyhdistyksiä on kuulemma yli 150. Lukuvuoden alussa liityinkin moneen yhdistykseen, muun muassa International Student (ISS), anime, sarjakuva ja lentopallo yhdistykseen. Valitettavan monet kerhot kuitenkin kokoontuvat suhteellisen aikasin, jolloin minulla on vielä tunteja ja tällä hetkellä kouluhommia on aivan liikaa.

Oikeastaan osallistun ainoastaan ISS:n toimintaan ja kävin kerran kokeilemassa kokeilemassa ratsastamista. Ratsastaminen oli yllättävän mukavaa, sillä en ole ratsastanut 5-6 vuoteen. Opettaja ystävällisesti antoi minulle tallin suurimman ja kuulemma yhden ilkeimmistä hevosista, koska olin ryhmän kokenein. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, vaikka kärsin pienoisesta hevoskammosta. (Joka jostain syystä koskee enimmäkseen poneja?). Pitää kyllä katsoa jos alkaisi harrastamaan taas ratsastusta, kun pääsen takaisin Suomeen. Tuntien hinnat ovat kyllä varmaan aika jäätäviä verrattuna Irlannin hintatasoon. Yksi tunti on 10€ opiskelijoille/junioreille ja muuten noin 20€.

ISS on CIT:n suurin yhdistys ja järjestää viikottain ohjelmaa kansainvälisille opiskelijoille; retkiä, bileitä, tutustumista Irlantilaiseen kulttuuriin... ISS:n retkistä olen ollut Kinsalessa ja Ring of Kerry/Killarneyssa, eikä niistä ole oikestaa mitään ihmeellistä sanottavaa. Nättejä pikkukaupunkeja kumpikin. En ole myöskään ottanut hirveitä määriä kuvia blogia varten, sillä maisemat ja kaupungit pitää mielestäni kokea itse. Lisäksi kun matkaa +50 muun ihmisen kanssa niin bussi ei voi pysähtyä aina kun joku haluaa ottaa hienon maisemakuvan. Ihanteellisinta olisi kiertää Irlantia omalla autolla ja paremmalla kameravarustuksella vaan muutaman muun kanssa.

Pääsin maistamaan bussikuskimme mukaan legendaarista irish coffeeta The Red Fox Innissä.

The Red Fox Inn

Erittäin ystävällinen kissa, joka norkoili erään ravintolan nurkilla, jossa pysähdyimme matkalla Kinsaleen.

Lady's View Killarney National Parkissa

Eilen ISS järjesti tapaamisen paikallisella vinttikoiraradalla ja tarjosi kaikille mukaan ilmoittautuneille ruokaa ja 2 euron vedon. (En voittanut). Ilta sujuikin mukavasti, kunnes aloin miettimään kaikkia eettisiä ongelmiä mitkä koskevat vinttikoirakisoja ja koirien kohtelua. Ymmärrän tosin miksi ihmiset ovat ihastuneita niihin. Vinttikoirat ovat aivan älyttömän nopeita (65-80km/h) ja kauniita. 

Olen myös matkaillut ominpäin Corkin lähistöllä ja suosikkikohteeni on ehdottamasti ollut Fota Wildlifepark. Puisto on todella kauniisti suunniteltu ja eläinten tarhat ovat todella isoja. (Paljon isompia kuin Korkeasaaressa). Lisäksi osa eläimistä vaeltaa vapaana vieraiden keskuudessa.

Cobh

Fota Wildlifepark

Fotassa osa eläimistä oli vapaana, muun muassa kengurut...

... marat ..

... mutta onneksi tiikerit olivat häkissään.

Halloweenia vietettiin pari viikkoa sitten ja koska se on Irlannista lähtöisin oleva juhla niin se kyllä näkyi. Paras halloween teemainen asia oli kuitenkin The Nightmare Realm. The Nightmare Realm on eräänlainen kummitustalo, jossa näyttelijät yrittävät säikäytellä vierailijoita heidän kulkiessaan erilaisten skenaarioiden läpi. Lempparini oli huone, jossa näyttelijät roikkuivat katosta vaijereiden varassa ja ”liitelivät” ympäri huonetta. Mielestäni Nightmare Realm ei ollut aivan kauhean pelottava, mutta oli siellä paljon ahdistavia huoneita, kuten mielisairaala ja moottorisahamurhaajan labyrintti. En tosin tiedä miten olisin pärjännyt ilman Carolinen tukea. Thank you, Caroline! Olisi kyllä mahtavaa jos Suomessakin olisi jotain tälläistä ja varmaan asiakkaitakin riittäisi.

En jaksanut panostaa asuuni, joten leikin vain vesiväreillä.

Zombie Insurance

Dynamo

Branding kurssin ensimmäisen puoliskon tehtävänä oli suunnitella brändi CIT:n uudelle järjestölle, joka edustaa koulun tapahtumia ja muita aktiviteetteja. Käytännössä meidän piti keksiä brändille nimi, suunnitella logo ja sekä visuaalisia elementtejä printtiin, näytölle ja ympäristöön.

Tehtävä oli vaativa, sillä
a) henkilö, jolta saimme tehtävän ei ollut varma mitä kaikkea brändiin tulee sisältymään
b) en ole tehnyt juuri mitään brändämiseen liittyvää

Valtaosa luokastakin oli suuren hämmennyksen vallassa vielä ensimmäisellä deadline viikolla ja projekti etenikin suurinpiirtein näin:

Ensimmäisen deadline viikon jälkeen meillä oli mahdollisuus työstää projektejamme eteenpäin saamamme palautteen perusteella. Tiettävästi ainoastaan yksi ryhmästämme sai luvan palauttaa työnsä sellaisenaan, joten lisäaika tuli todellakin tarpeeseen. Tässä muutama esimerkki ensimmäisestä versiosta, josta sain ristiriitaista palautetta.

Itse en tosin pitänyt työstäni lainkaan, koska kaikki jäi hieman viime tippaan. Olin suunnitellut jo melkein kaiken, kun opettajat tulivat siihen tulokseen, ettei nimiehdotukseni , Pulse, toimi. Tämä tapahtui siis kaksi viikkoa ennen deadlinea. No eikuin uusi nimi brändille ja kaikki alusta.


Nyt olen vihdoinkin saanut kaiken valmiiksi ja olen tyytyväinen lopputulokseeni. Niin ovat onneksi opettajanikin. Pelkäsin jo jossain vaiheessa, etten tule pääsemään kurssista läpi, mutta olen kuulemma selvinnyt pahemmasta. (Seuraavan tehtävän tulisi olla helppo).

Mutta siis tässä siis Dynamon lopullinen ilme. Tähän mukaan olisi tietysti kiva ympätä kaikkia luonnoksia ja suunnitelmia, mutta jouduin jättämään luonnoskirjani arvioitavaksi.

Mock-Ups ©

Poster, Apple Products, Badges

Ahkeruus on iloni, laiskuus intohimoni.

Koulua on nyt takana kaksi kuukautta ja töitä riittää, mikä selittääkin blogin hiljaisuuden. (Plus todella surkea nettiyhteys viime viikkoina). Mitään pidempää postausta ei ole aikaa kirjoittaa, koska ensi viikon deadlinet painavat päälle. Tässä siis pieni välikatsaus siihen mitä oikeastaan teen koulussa.

Suosikki kurssini on tällä hetkellä Illustration for Design, jonka opettajana toimii Steven. Steven on vaativa ja suorasanainen palautetta antaessaan, mutta hän osaa myös olla todella inspiroiva ja pidän hänen opetustyylistään. Illustration for Design kurssilla meidän pitää toteuttaa 10 kuvitusta, joko ”If I were a book..” tai ”Fortune cookie” sitaatteihin liittyen. Kaikki työt pitää myös toteuttaa samalla tyylillä ja tekniikalla.

Valitsin aiheekseni onnenkeksit ja tekniikakseni digimaalaamisen. (Eipähän tarvitse hommata hirveätä määrää tarvikkeita ja rahdata niitä takaisin Suomeen). Tämä ei ehkä ollut paras ratkaisu, sillä olen varsin hidas maalaamaan, tai enemmänkin huono hallinnoimaan ajankäyttöäni. Olen tällä hetkellä kaksi kuvitusta jäljessä, mutta toisaalta osa porukasta ei ole vielä edes aloittanut kuvitusten tekemistä. Could be worse.

Mutta tässä siis tähän astiset kuvitukseni.

”The greatest risk is not taking one.”

”It is now, and in this world, that we must live.”

”Adversity is the parent of  virtue.”

”The man or woman you desire feels the same about you.”

”You already know the answer to the questions lingering inside your head.”

Steven on myös opettajan Corporate Identity kurssilla. Puolet kurssista on kulunut logo ja typografia harjoitusten parissa, mutta nyt ollaan vihdoinkin päästy aloittelemaan homobaarin/burleski clubin graafisen ilmeen suunnittelua. Valitsin homobaarin, jonka nimeksi tulee Ukko. Alunperin aioin nimetä baarin Mjölniriksi, mutta Ukko kuulosti loppujen lopuksi paremmalta. Tästäkin enemmän myöhemmin.

Branding kurssin on puolestaan ollut todella vaativa ja opettajat, Valerie ja Catherine, myöskin sanoivat, että tämän vuotinen tehtävä on ehkäpä vaikein moneen vuoteen. Tehtävänä on ollut siis brandata uusi pääjärjestö CIT:n tapahtumille ja muille aktiviteeteille. Deadlinen piti olla jo viikko sitten, mutta saimme onneksi kolme viikkoa lisäaikaa tehdä tarvittavat korjaukset ja portfolion.

Photographic visualisationin aihevaihtoehdot olivat todella tylsiä; arkkitehtuuri tai graffitit. Jommasta kummasta aiheesta pitää palauttaa 10-12 valokuvaa ja 2000 sanan essee projektistaan. Itse olen keskittynyt valokuvissani värikkäisiin rakennuksiin, sekä pieniin yksityiskohtiin. Lisäilen kuvia, kunhan olen saanut karsittua niitä hiukan. (Tähän mennessä olen ottanut n. 150 enemmän tai vähemmän onnistunutta kuvaa).

Visual culture and society... luentoja ja esseitä. Ei mitään ihmeellistä.

Vaikka työtä on paljon niin se on toisaalta mukavaa vaihtelua verrattuna viime kevääseen, joka oli hyvin turhauttava. Emme tehneet kursseillamme juuri yhtään mitään eikä eräs opettajamme suunnitellut tuntejamme etukäteen. Koko viime kevät tuntuu hyvin turhalta. Tunnen oppineeni paljon enemmän reilussa kuukaudessa jotka olen Irlannissa viettänyt, kuin koko viime keväänä. Ja tulen myös varmasti oppimaan paljon seuraavien viikkojen aikana.

Pitää tosin tsempata, että saan töitä valmiiksi, sillä suunnitelmissa on kaksi Dublinin reissua: Eirtakon marraskuussa ja Lotan vierailu joulukuussa. Plus olen niin laiska, että haluan tehdä työt nyt, jotta voin olla laiska myöhemmin. (Logiikka?)

Kuumotusta kursseista

Koulu alkoi kankeasti. Ensinnäkin minut oli laitettu multimedia opiskelijoiden ryhmään, joten missasin kaiken graafikko-opiskelijoille tarkoitetun infon. Päästyäni oikeaan ryhmään jouduin järjestelemään lukujärjestykseni uusiksi, sillä olin valinnut kursseja sekä 2. että 3.vuodelta. Lisäksi koordinaattorini ei ollut varma, että voiko kahta vapaavalintaista kurssia ottaa. Lukujärjestyksen tekeminen uudelleen vei kolme päivää, koska joka käänteessä piti olla yhteydessä Erasmus-koordinaattoriin ja kurssien opettajien kanssa. Nyt se on vihdoinkin valmis! 

(Tosin vielä pitäisi muistaa käydä tekemässä muutokset Learning Agreementtiin).

Ja nyt tämän kirjoituksen otsikkoon. Kursseista eniten kuumottavat Branding ja Illustration for Design. Branding lähinnä sen takia, että se on yksi haastavimmista kursseista. Mutta elämässähän pitää olla haastetta?

Kuvituskurssin ensimmäisellä tunnilla opettajamme kävi läpi opiskelijoiden luonnoskirjoja ja vanhoja töitä. Opettaja tuli siihen lopputulokseen, että kaikista opiskelijoista ainoastaan yksi osaa piirtää. Lisäksi kurssin työtahti ja vaatimukset ovat korkealla. Jokaista lukukauden viikkoa kohden on piirrettävä yksi A4-kuvitus eli yhteensä kymmenen kuvitusta. Kaikkien töiden on oltava toteutettu samalla tekniikalla ja tyylillä. Jos jälki ei miellytä opettajaa, kuvitus on tehtävä uudestaan. Lohdutuksen sanana opettaja kuitenkin totesi, että suurin osa opiskelijoista kehittyy huimasta ko. kurssin aikana.

Onneksi Photographic Visualisation on kuulemma hyvin rento kurssi ja Corporate Identity vaikuttaa helpohkolta. Corporate Id. kurssin eräs tehtävänanto on myös varsin mielenkiintoinen: suunittele visuaalinen ilme burleski clubille tai homobaarille. Visual Culture and Society koostuu pelkästään luennoista ja jakson lopussa kirjoitettavasta esseestä.

CIT:n kurssien lisäksi osallistun Tutkielman tekeminen ja dokumentointi verkkokurssille, joka pohjustaa seminaarityötä. Noh ei ainakaan tekeminen lopu kesken.

Yodelei? Yoghurt? Youghal!

© Google Maps

Lauantaina oli vaihto-opiskelijoiden retki Youghalanin rannikkokylään, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Corkista. Matkalla ei todellakaan jäänyt epäselväksi mistä Irlannin lempinimi (Emerald Island) johtuu. Kaikkialla näkyi peltoja, vehreitä kukkuloita ja vielä hieman lisää peltoja.

Aamu kului pienessä zombie-olotilassa pitkin kylää kävellessä. Syynä vähäiseksi jääneille unille oli edellisenä yönä huoneeni alapuolella olevassa baarissa järjestetyt bileet. Sää oli kuitenkin hieno ja rannalla oli mukava istuskella merta ihailemassa. 

Näkymä kaupunginmuurilta.

Sunnuntaina vuorossa oli puolestaan kävelykierros Corkin keskustassa. Oppaanamme toimi muutama opiskelija CIT International Students Societysta, mutta en kuullut puoliakaan heidäin puheistaan. (Käsittääkseni opastus oli suurilta osin luokkaa "Tässä on joku historiallinen paikka, mutta nyt siinä on pubi). Keskityin siis tutustumaan muihin Erasmus-opiskelijoihin.

 Päivän päätteeksi menimme istumaan iltaa pieneen pubiin, jossa ajauduin istumaan espanjalaisten opiskelijoiden pöytään. Hämmennyin hieman espanjalaisten huonosta englannintaidosta, mutta puutteellisen sanavaraston he korjasivat usein käsielein. Lisäksi tutustuin kanadalaiseen Emilyyn, joka vahvisti että kanadialaiset setelit tuoksuvat oikeasti vaahterasiirapille.

Näin tehokkaan ryhmäyttämisviikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa lukuvuosi. Alkava viikko on tosin vielä varsin kevyt, koska lukujärjestyksiä kootaan vielä alkuviikosta.

Emilyn matkaseuralainen.

Koirat olivat myös tervetulleita pubiin.

Katutaidetta ja luontoa

Cork on pieni kaupunki, joten olen oppinut tuntemaan lähinaapuruston ja keskustan varsin hyvin muutamassa päivässä. Lisäksi kulkeminen bussilla on helppoa ja hieman edullisempaa kuin Suomessa. Kaupungin sisäinen kertalippu on noin kaksi euroa. 

Olen tosin kulkenut enimmäkseen jalkaisin, sillä opin niin nopeammin suunnistamaan paikasta toiseen. Edenhallista lähimpään ostoskeskukseen kestää noin 30 minuuttia ja keskustaan puolestaan vajaa tunti. Lisäksi ruuhka-aikaan kävely tuntuu bussia nopeammalta vaihtoehdolta. 

Pyhän Finn Barrenkatedraali on hyvä maamerkki.

Eksyin kyllä ensimmäisellä kerralla keskustan kävellessäni niin, että olin tehnyt parin kilometrin ylimääräisen lenkin. Noh liikunta on aina hyväksi. Sain paikalliselta mummolta hyvän vinkin, että jos eksyn matkalla keskustaan niin suunnista kohti Pyhän Finn Barren katedraalia.

Pääkatu.

Omnomnom

Leejoki

Corkin keskusta on hyvin tiivis, ehkä hieman vanhahtava, mutta hyvin tunnelmallinen pienine liikkeineen ja kapeine sivukatuineen,  Keskustaa halkoo Leejoki, joten siltojakin löytyy kaupungista paljon. Enimmäkseen olen kuljeskellut eteläisellä puolella, jossa suurin osa kaupoista ja kahviloista sijaitsevat. Joen toisella puolella olen käynyt vain napsimassa kuvia hienosta katutaiteesta.

Edenhall sijaitsee aivan kaupungin laitamilla noin viisi kilometriä keskustasta, joten lähistöltä löytyy todella hyviä lenkkeilyreittejä. Lenkkyreitin varrella voi myös bongata lehmiä ja lampaita, jotka eivät ole todella kuvauksellisia vaan käyskentelivät mieluiten pensaiden takana.

Asuntolan takaa lähtevä kävelytie.

Kauppamatkani varrella, jos haluan siis kävellä halvan ruuan perässä 3,5 km lähimpään Lidliin, on vanha hautausmaa. Hautakivet ovat vähän prameempia kuin meilläpäin. En tosin haluaisi kulkea hautuumaan poikki pimeällä.

Samanlainen, ellei jopa pahempi, kuvapläjäys luvassa sunnuntaina, koska pääsen viikonloppuna turisteilemaan pitkin kaupunkia ja Youghalia CIT International Student Societyn kanssa.Turi

Vihdoinkin Irlannissa!

”Odottavan aika on pitkä... Naisilla yhdeksän kuukautta,” totesi konduktööri junan hyydyttä kiskoille. Ja yhdeksän kuukauttahan tämän vaihdonkin valmisteluissa meni. Tosin suurin osa ajasta kului odottaessa hyväksyntää vaihtokouluista.

Saavuin Corkkiin jo tiistaina, mutta blogin päivittämiselle ei ole löytynyt aikaa kaupunkiin ja kämppiksiin tutustumisen lomassa. Mutta tässä lyhyt selostus matkapäivästäni.

Täysikuu oli lähtöyönäni todella upea... Harmi vaan ettei kuvani ole.

Lähdin matkaan Tampereelta Helsinki-Vantaan lentokentälle keskellä yötä kahden tunnin yöunilla. Tämä teki matkustamisesta epämukavaa puolinukuksissa nuokkimista ja lisäksi odottelua oli paljon. Ensiksi kolme tuntia Helsinki-Vantaalla ja seuraavaksi viisi tuntia Heathrown lentokentällä.

Edenhall

Corkissa suuntasin suoraan Edenhall opiskelijaasuntolaan ja sain heti avaimet kouraani. Asunto oli hienoinen pettymys ja huone oli paljon kolkomman oloinen kuin kuvissa. Koko asuntoa peittää kokolattiamatto, mikä ei ehkä ole kaikista käytännöllisin opiskelija-asuntolassa. Huoneeni seinässä on muutama reikä ja likaa, joka ei lähde pois. Lisäksi oven lukko oli rikki, mutta se korjattiin heti kun huomautin asiasta toimiston väelle. Tietenkin graafikkona minun olisi pitänyt arvata, että kuvia on käsitelty jälkikäteen ja ne ovat luultavasti otettu heti asuntolan valmistuttua.

Huoneeni ei tosin ollut pahin vaan kämppikseni huoneen seinissä oli kuivunutta oksennusta. Että silleen...

Onneksi yleiset tilat ovat paremmassa kunnossa ja kämppikseni ovat todella mukavia, joten olkkarissakin uskaltaa norkoilla. Jaan siis asunnon kahden ranskalaisen pojan ja kahden saksalaisen tytön kanssa. 

Huoneeni oveltapäin katsottuna.

Työtilaa on  kiitettävästi.

Pitää kyllä hommata jotain julisteita seinälle, jotta olisi edes vähän kotoisampaa.